Tänään oli kyllä taas rankka päivä jota oon pelännyt tässä viimeisen kuukauden ajan kun oon tajunnu miten nopeesti tää aika menee. Nyt oli victorian aika lähteä. Varmasti on kaikille tullut selväksi että victoria on ollut ylivoimaisesti yksi tärkeimmistä ihmisistä mulle täällä ja on ollut ihan ekasta viikosta asti.
Mulle aina sanottiin että ei kannata tulla niin läheiseksi muitten vaihtareitten kanssa jotta ei puhuis englantia. Mua se ei oo haitannut. Enemmän sanoisin että nää hyvästit on se syy jonka takia on kamalaa saada näin hyviä kavereita. Mulla ei oo koskaan ennen ollu tällaisia kaverisuhteita jos ihan rehellisiä ollaan. Jotenki ollaan niin samaa juttua käyty läpi ja sehän on se sanonta että vaihtari kaverit on ne jotka jää parhaiten mieleen koko loppuelämäks. Se että ei nähä enää millon halutaan voi olla aluks aika vaikeeta mutta kai siihenkin sitte tottuu... Uskon että meijän välit pysyy aina samana vaikkei moniin vuosiin nähtäis. Sitä paitsi kyynelten lomasta sanoin että no mehän nähään jo joulukuussa! Ja sitten uudestaan ens kesällä että ei paniikkia. Mä oon saanut victoriasta ihanan mexicolaisen kaverin loppuelämäksi ja oon oppinut siltä niin paljon. Vielä on hyvästejä edessä mutta ne on sitten kun itekkin lähen ni siinä ei varmaan tajuu ees niin paljon.
"The friends you make during your exchange will be the ones that you tell your grandchildren about, the friends that made this experience worth remembering and the ones that you will always feel good to go back to" ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti